Lököjotos, tuo useiden huhujen ja myyttien alku ja juuri. Se on asia, jota partiomaisempaa on vaikea keksiä. Siinä yhdistyy aivan kaikki; tervejärkinen partiomainen hulluus ja heittäytyminen (jonka toki voi ymmärtää useammalla tavalla, tässä tarkoitetaan niitä kumpaakin), suomalainen (vai pitäisikö sanoa suo maalainen) luonto, yhteishenki, selviytyminen ja tietysti pienoinen (hyväntahtoinen) kieroilu.
Palokkaa oli Joensuussa edustamassa muutama viikko ennen koulujen loppumista kolme urheaa joukkuetta, joista yhteen saatiin vahvistusta Halssilasta. Loppujenlopuksi kaikki joukkueidemme jäsenet on tavattu arkielämästä - vallinneisiin olosuhteisiin nähden hyväkuntoisina, mutta väsyneinä.
Äitis lähdössä katupartioimaan
Pikkuhillerit valmiina taistelemaan suolletunkeutujia vastaan
Elovenatytöt freeseinä ja kuivina odottamassa ensimmäisiä ohjeita
Elovenatytöt puolentoista vuorokauden päästä edellisestä kuvasta, juuri maaliin selvinneinä. Kuivat vaatteet taisivat käydä hieman vähiin viikonlopun edetessä...
On totta, että Lököjotoksen yllä velloo mystisen salaperäisyydenverho, mutta sen raottaminen tässä, nyt, olisi hieman hedelmätöntä. Tekstiin voi kirjoittaa aivan mitä tahansa ja sen oikeaksi todistaminen on hieman hankalaa. Ja sitä se on kasvokkainkin tässä tapauksessa, sillä kaikki samalla kertaa mukana olleetkaan eivät jaa aivan samanlaista kuvaa siitä, mitä oikeasti on tapahtunut.
Se täytyy vain itse kokea.
- Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti