Suurjuhla 6.-8.6.2014 Kouvolassa

Paraatin alkua odotellessa

Valmistautumisemme Suurjuhlaan alkoi jo melko hyvissä ajoin. Noin viikkoa ennen juhlaan lähtöä pidimme paraatiharjoitukset, joissa harjoittelimme marssimista ja varmistimme rivit suoriksi. Alku oli haastava, kuten aina, mutta lopulta katseetkin kääntyivät oikeaan aikaan marssin harjoitusvastaanottajia kohti.

            Perjantaina yhdeksäntoista hengen joukkiostamme toisensa tapasivat tilausajolaiturissa seikkailijat ja samoajat, eli yhteensä viisitoista henkeä. Sudujen johtajineen oli määrä saapua Kouvolaan vasta lauantaina toisella bussilla. Matkamme alkoi oikein mallikkaasti ja pääsimme onnellisesti majoituskoulullemme. Majoituskoulun nimi oli Jokelan koulu, joka huvitti etenkin niitä, jotka käyvät kouluaan samannimisessä oppilaitoksessa. Perjantain ohjelmassa oli majoittuminen ja iltapala, sekä päiväreppujen pakkaaminen lauantain ohjelmantäyteistä päivää varten.

           Lauantain herätys tapahtui n. klo 7, mikä tuntui monen mielestä kovin aikaiselle. Aamupalaa nassuun ja ulos odottamaan bussikuljetusta. Sitä saikin sitten odottaa hiukan kauemmin… Loppujen lopuksi me, ja myös sudut, pääsimme onnellisesti pienten mutkien kautta omiin ohjelmiimme Kouvolan keskustan ympäristöön.

           Seikkailijoilla oli ohjelmaa Pioneeripuistossa. Erilaisilla apps-pisteillä muun muassa porkkanat muuttuivat huiluiksi (meidän porukan huilut eivät toimineet, mutta onneksi ne sai sentään syödä yrittämisen jälkeen), kokeiltiin vaijeriliukua sillalta alas, suunnistettiin (kartan sai valita omimmaksi koetun tason mukaan) ja tunnistettiin mausteita tuoksun perusteella. Tarjoiltu lounas oli maukas, kuten kaikki muutkin Suurjuhlassa tarjoillut ruuat. Sudenpennut viettivät lauantaipäiväänsä samoissa maisemissa kuin seikkailijatkin ja toteuttivat suunnilleen samoja aktiviteetteja.

Helistimiä rakentuu sudujen osaavissa käsissä

Ojan ylitys A-pukilla, huomaa huivin luova käyttötapa kuumana päivänä!

              Samoajat siirtyivät lauantaiaamuna majoituskoululta suoraan jäähallille ja etsivät seurakseen oman betonitiiminsä, joihin osallistujat oli jaettu ennakkoon valittujen ohjelmien perusteella. Alussa oli Arman Alizadin (Suurjuhlan tämän vuotinen suojelija) kerrontaa tv-ohjelmien tekemisestä ja hänen tarinansa siitä, miten hän on juuri nyt siinä, eli lyhyt elämäntarina. Sitten joukkio hajautui kohti Kouvolan, tutummin sanottuna Kouvostoliiton katuja, käsissään kartat ja päivän aikataulut, rinnallaan joukkiollinen uusia tuttavuuksia.

             Ennakkovalintojen mukaan päivän ohjelmassa oli kaksi neljästä erityyppisestä ohjelmapisteestä, sekä muutama kaikille yhteinen aktiviteetti. Valittavissa oli: Betonin suojassa (paintball), Betoniviidakon kuningas (parkour), Betonin rohkeaa heittäytymistä (improvisaatiopaja) ja Strategia – lujaa kuin betoni (betonihenkinen strategiapeli). Oma ryhmäni oli valinnut impropajan ja strategiapelin.

             Impropajassa mm. muodostimme erilaisia muotoja yhteisymmärryksen avulla ja rakensimme itsestämme uusia koneita. Tutustuimme esimerkiksi säätilakoneeseen ja tunnekoneeseen. Ruuan jälkeen suunnistimme strategiapelin aloituspisteeseen. Rasti paljastui ”livelautapeliksi”, jossa yritimme erilaisten salakoodien yms. avulla selvittää, kuka yrittää tuhota betoniarkkitehtuuristaan tunnetun Kouvolan ja miten. Onnistuttuamme tässä, keplottelimme itsemme seuraavasta tehtävästä läpi. Eli koko ryhmän tavoite oli mennä yksitellen A4 kokoisen paperiarkin läpi. Pienen suunnittelun jälkeen, saimme lopulta arkin sisään mahtumaan yhteensä kuusi henkilöä.

            Seuraavaksi oli vuorossa yhteiskunnallinen aktiviteetti, jonka kaikki ryhmät kävivät (tai ainakin kaikkien piti käydä) tekemässä päivän aikana. Istutimme siis mäntyjä, pihlajia ja pensaita VR:n ratapenkalle. Tarkoitus oli tehdä jotain, joka saisi Kouvolan muuttumaan hiukan vähemmän betoniseksi. Taisimme onnistua siinä melko hyvin, jos puut vaan alkavat kasvaa. Paluumatkalla takaisin jäähallille kävimme tutustumassa Partiokylään kävelykatu Manskilla.

           Syötyämme jälleen hyvää Suurjuhla -ruokaa, aloimme siirtyä vähitellen kohti piirien kokoontumispaikkoja iltaohjelmaa varten. Iltaohjelma menetti aika paljon pisteitä äänentoistosta, koska jouduimme istumaan melko taakse, emmekä kuulleet juurikaan ohjelmasta. Aaltoja teimme ja ne olivat todella näyttäviä, kun paikalla olivat kaikki yli 8 000 Suurjuhlaan osallistunutta partiolaista. Illalla kun seikkailijat, sudenpennut ja johtajat olivat jo menneet takaisin kouluille, me samoajat jäimme vielä k-samoaja iltabileisiin. Musiikin ja kavereiden kanssa vietetyn illan jälkeen me loputkin suuntasimme lataamaan akkujamme pitkää sunnuntaita varten.

Näkyvyys lavalle jäi oikeastaan mielikuvituksen varaan

Huivien pyöritystä

                  

    Sunnuntaiaamun aatteellisen ohjelman ja pääjuhlan (sama äänentoistollinen ongelma kuin lauantain iltajuhlassa) jälkeen alkoi pitkä ja piinallinen partioparaatin odotus. Kun lopulta pääsimme matkaan, me Palokkalaiset aloitimme harjoituksissa opitun marssimisen. Pienen matkan jälkeen tekniikka alkoi toimia ja välit kyltinkantajan, lippuvartion ja muiden lippukuntalaisten välillä alkoivat pysyä vakioina. Saimme osaksemme paljon ihailevia ja hiukan kummasteleviakin kommentteja marssia katsomassa olleilta ihmisistä, ilmeisesti melko tarkan vasen - oikea tahtimme ansiosta. Huudot raikasivat. Marssi oli hieno kokemus ja ainakin kaikki meistä olivat valmiita lähtemään samankaltaiseen tapahtumaan vielä jatkossakin, vaikka itse marssi olikin melko rankka varsinkin pienemmille osanottajille.

Tunnelmia pääjuhlasta

Lisää suurjuhlakansaa pääjuhlassa

Virallista Palokan edustusta.
Huomaa, että kaikilla on kuvassa merkit kunnossa!

Tahdikasta marssimista

          Jätettyämme taaksemme Kouvolan keskustan, suuntasimme vielä Tykkimäelle iltapäiväksi hurvittelemaan. Saavuimme takaisin Jyväskylään Vaajan Valppaiden kanssa yhteisellä bussilla ja taisi joukossa olla muutama Kuokkalan Vetehinenkin. Kokonaisuudessaan reissu oli oikein mukava ja hieno, suosittelemme siis lähtemistä koko Suomen yhteisiin partiotapahtumiin erittäin lämmöllä!

Viivi ja Vili Keinänen - Keppostiinat ja Telttaveikot

Kaikki kuvat ovat Eija Syrjämäen käsialaa